Samalla kun sivutoiminen yrittäjyys muuttui täysipäiväiseksi yrittäjyydeksi, tapahtui myös muita isoja muutoksia meidän yrityksessä. Oona nimittäin muutti Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tehdään nykyään töitä eri paikkakunnilla.

Miltä tämä sitten on oikein tuntunut? 

Hassulta. Varsinkin aluksi. Oltiin totuttu näkemään Jyväskylässä arkena lähes päivittäin. Oven avasi aina aamuisin hymyilevä ystävä ja työpäivä alkoi kupposilla kahvia ja kuulumisten vaihdolla. Samalla tavalla meidän päivät alkaa edelleen, mutta silti eri tavalla. Hymyilevät kasvot näkyvät ruudun takana ja kahvi siemaillaan yhdessä etänä. Me pyritään siis edelleen aloittamaan joka työaamu yhteisellä miitillä, jossa vaihdetaan kuulumisia ja käydään läpi päivän hommat. Tämän lisäksi me jutellaan meidän WhatsApp-ryhmässä lähes koko ajan.

Viestinnän ammattilaisina meille etätyöskentely ei siis tuota suuria vaikeuksia. Toki se on erilaista, mutta se on myös nykypäivää. Niinkuin ollaan aiemmin mainittukin, me ollaan tosi hyviä organisoimaan ja suunnittelemaan asioita. Tästä on ollut meille tosi paljon hyötyä tämän muutoksen keskellä, sillä työnjako onnistuu meiltä hyvin etänäkin.

Me ollaan myös sovittu, että käydään toistemme luona säännöllisesti. Onneksi tätä työtä voi tehdä melkein aina missä vaan. Joten kun juna kuljettaa, niin näppäimistöä voi näpyttää samalla. Tällöin matkat toisen luo menee nopeasti ja kätevästi. Tähän mennessä tämä säännöllisesti livenä näkeminen on myös sujunut kivasti! Ei kuitenkaan haluta ottaa tästä mitään stressiä. Eli jos tuntuu siltä, että nyt ei jaksa lähteä matkustamaan, niin silloin ei tarvitse.

Kuva vuodelta 2020, kun tehtiin kandia etänä.

Töitä kotoa käsin

Tällä hetkellä me tehdään molemmat töitä kotoa käsin. Kotona yksin työskentely saattaa välillä olla hieman puuduttavaa. Ei voi niin spontaanisti yhdessä ideoida päähän pälkätänyttä uutta ideaa tai kysyä mielipidettä kummin päin viiva olisi parempi Canvan suunnittelumallissa. Onneksi toiselle voi kuitenkin aina soittaa, vaikka eihän se ihan sama asia ole. Myöskin se tunne on hieman hassu, kun miitin lopussa sanotaan heippa ja hymyilevät kasvot katoaa ruudulta. Tulee ihan hiljaista.

Me ollaan mietitty erilaisia vaihtoehtoja työskentelelytiloista, mutta vielä se ei ole ollut ajankohtaista. Olisi kiva, kun aamulla voisi välillä lähteä jonnekin työpisteelle. Tämä tarve korostuu varsinkin nyt, kun tehdään töitä eri paikkakunnilla.

Onko tämä muutos tuonut mitään iloa työntekoon?

Ehkä ainakin sen, että on jollain tapaa oppinut ottamaan enemmän yrittäjyyden vapauksista irti. Kun nähtiin lähes päivittäin, meillä oli ehkä hieman päähän pinttynyt ajatus siitä, että töitä tehdään kello 8-16. Eikä se siis välttämättä ollut yhtään huono juttu. Nyt etäillessä on kuitenkin oppinut sen, että yrittäjänä päivät voi tehdä täysin omannäköisiksi. Voi aamulla aloittaa töillä, sitten ehkä käydä vähän urheilemassa ja jatkaa sen jälkeen työhommia.

Täytyy myös sanoa, että kun hetken etäilyn jälkeen pääsee tekemään yhdessä töitä, on se extrakivaa! Tällöin kaikki ennen täysin arkisilta tuntuneet asiat tuntuvat nyt luksukselta. Esimerkiksi lounastauko yhdessä herkkuruuan ja lempparisarjan parissa. Ennen melkein joka päivä tapahtuva arkinen asia tuntuukin nykyään tosi spesiaalilta. Tai vaikka ihan vain ylävitosten heittäminen spontaanisti kesken työpäivän.